Kannabiksen siementen säilytys: elinvoimaa vuosiksi

Kannabiksen siemenet säilyvät parhaiten viileässä, pimeässä ja kuivassa paikassa, joko alkuperäisessä pakkauksessaan tai ilmatiiviissä astiassa kuivausaineen kanssa. Lyhytaikaiseen säilytykseen riittää kaappi, jonka lämpötila pysyy tasaisena. Jos siemenet odottavat useita kuukausia tai vuosia, paras paikka on kuiva jääkaappi. Näin hoidettuina siemenet itävät hyvin vielä noin viiden vuoden jälkeen.

Säilytyksellä on väliä, koska siemenen elinvoima on rajallinen varanto, ja kosteuspiikit, lämpöheilahdukset ja valo kuluttavat sitä. Jalostamme jokaisen myymämme lajikkeen itse ja testaamme sen omakohtaisesti. Siksi meitä harmittaa, jos huippugenetiikka päätyy roskiin vain koska pussi unohtui autotalliin. Siemen ei parane säilytyksessä, mutta huono säilytys voi pilata sen. Tässä oppaassa kerromme, mitä siemenen sisällä tapahtuu, miten säilytät sen oikein ja mitä voit tehdä, kun laatikon pohjalta löytyy vanha ja epäilyttävä siemen.

Siemen on elävä organismi, ja se voi kuolla

Kova kuori saa kannabiksen siemenen näyttämään lähes tuhoutumattomalta. Luonto on tosiaan suunnitellut sen kestämään monenlaisia olosuhteita, mutta kuori ei tee siemenestä kuolematonta. Ennen itämistä siemen on lepotilassa, jota kutsutaan dormanssiksi. Dormanssi tarkoittaa tilaa, jossa aineenvaihdunta on hidastunut minimiin, vähän kuin talviunta nukkuvalla eläimellä.

Lepotilassakaan aineenvaihdunta ei pysähdy kokonaan. Siemenen sisällä on alkio eli tulevan kasvin alku, jossa on jo juuren, varren ja ensimmäisten sirkkalehtien aihiot. Alkion ympärillä on ravintovarasto, jonka varassa taimi kasvaa ensimmäiset viikkonsa ennen kuin sen omat juuret ja lehdet alkavat tuottaa energiaa. Tämä varasto on siemenen koko pääoma. Jos se kuluu säilytyksen aikana, alkiolla ei ole voimia herätä, kun sen aika koittaa.

Säilytyksessä pyritään siis pitämään siemen niin syvässä levossa, että ravintovarasto säilyy koskemattomana itämiseen asti. Itäminen on hetki, jolloin siemen imee vettä, kuori halkeaa ja alkio alkaa kasvaa. Siihen asti siemenen pitää vain odottaa, ja sinun tehtäväsi on tehdä odotuksesta mahdollisimman tapahtumatonta.

Siementen hoito on onneksi yksinkertaista. Kalliita laitteita ei tarvita, kunhan tietää, mitkä tekijät herättävät siemenen liian aikaisin tai altistavat sen taudeille. Näitä tekijöitä on vain neljä, ja ne tunnetaan hyvin.

Siementen neljä vihollista: kosteus, lämpötila, valo ja happi

Kukin neljästä päävihollisesta vaikuttaa siemeneen eri tavalla, mutta lopputulos on sama: elinvoima heikkenee ja itävyys laskee.

1. Kosteus on vihollisista vaarallisin. Kostea ilma voi käynnistää siemenen aineenvaihdunnan ennenaikaisesti, ja se luo ihanteelliset olot sienille ja homeelle, jotka voivat tuhota kokonaisen erän.
2. Lämpötila säätelee aineenvaihdunnan nopeutta. Lämpö kiihdyttää ravintovaraston kulumista, ja nopeat vaihtelut ovat vielä haitallisempia kuin tasainen lämpö.
3. Valo on luonnossa yksi signaaleista, jotka kertovat siemenelle, että se on päässyt maan pinnalle. Säilytyksessä valo on väärä hälytys, joka saa siemenen käyttämään energiaansa turhaan.
4. Happi ylläpitää siemenen hidasta hengitystä ja hapettaa sen soluja ajan myötä. Mitä vähemmän ilmaa siemenen ympärillä on, sitä hitaammin se ikääntyy.

Hyvä säilytyspaikka on siis viileä, pimeä, kuiva ja mahdollisimman ilmaton. Kun yksikin tekijä pettää, muiden merkitys kasvaa. Pimeässä kaapissa säilytetty siemen voi silti kärsiä, jos kaappi on kylpyhuoneen vieressä ja kosteus nousee joka suihkun jälkeen.

Samasta syystä alkuperäinen pakkaus on yleensä paras koti siemenille. Laadukas siemenpakkaus suojaa sisältöään valolta, iskuilta ja ilmankosteudelta istutushetkeen asti. Kun pakkaus on avaamaton ja ehjä, se hoitaa jo suuren osan työstä puolestasi.

Kosteus: miksi se on siemenen pahin vihollinen

Kosteus on selvästi suurin yksittäinen uhka siemenillesi, vaarallisempi kuin lämpötila, valo tai happi. Sitä mitataan yleensä suhteellisena ilmankosteutena (RH, relative humidity). Luku kertoo prosentteina, kuinka paljon vesihöyryä ilmassa on suhteessa siihen määrään, jonka ilma kyseisessä lämpötilassa pystyisi enimmillään sisältämään.

Siemen tasapainottaa oman kosteutensa ympäröivän ilman kanssa, joten kosteassa ilmassa siemenkin kostuu ennen pitkää. Siemenpankkitutkimuksesta tunnettu nyrkkisääntö, niin sanottu Harringtonin sääntö, kuvaa ilmiötä hyvin: siemenen kosteuspitoisuuden laskeminen yhdellä prosenttiyksiköllä suunnilleen kaksinkertaistaa sen säilyvyyden, ja saman vaikutuksen saa laskemalla lämpötilaa noin viidellä asteella. Sääntö on vain suuntaa antava, mutta siitä näkee, miksi kuivuus ja viileys ovat säilytyksen tärkeimmät työkalut.

Alla oleva taulukko näyttää suuntaa antavasti, miten säilytysympäristön suhteellinen ilmankosteus vaikuttaa kannabiksen siemeniin.

Kosteutta hallitaan kuivausaineella eli aineella, joka sitoo itseensä ilman vesihöyryä ja pitää suljetun astian ilman kuivana. Tunnetuin esimerkki on silikageeli, jota löytyy pieninä pusseina monien tuotteiden pakkauksista. Väriä vaihtava silikageeli kertoo lisäksi, milloin se on kyllästynyt ja pitää vaihtaa. Pieni digitaalinen kosteusmittari säilytysastian sisällä maksaa vähän, eikä sen jälkeen tarvitse arvailla.

Lämpötila ja valo: miksi vaihtelu kuluttaa siemenen energian

Lämpötilan kohdalla tasaisuus on vähintään yhtä tärkeää kuin viileys. Kun siemen kokee nopeita lämpötilan muutoksia tai joutuu valolle alttiiksi, se tulkitsee tilanteen merkiksi siitä, että kasvukausi saattaa olla alkamassa. Silloin se alkaa kuluttaa ravintovarastoaan jo ennen kuin näkee multaa. Kun itämisen hetki lopulta koittaa, energiaa ei enää riitä. Siemen jää itämättä tai tuottaa heikon ja hitaasti kasvavan taimen.

Luonnossa lämpötilan heilahtelu on siemenelle tärkeä viesti. Keväällä päivät lämpenevät, maa sulaa ja kosteus lisääntyy, ja siemen reagoi juuri näihin merkkeihin. Kotona samat merkit voivat syntyä väärissä paikoissa, esimerkiksi ikkunalaudalla, jossa aurinko lämmittää päivällä ja yö viilentää, tai lattialämmityksen päällä olevassa laatikossa.

Valo vaikuttaa samaan tapaan, koska se kertoo siemenelle, että se on maan pinnalla tai lähellä sitä. Läpinäkyvässä rasiassa hyllyllä säilytetty siemen saa tämän signaalin joka päivä. Siksi läpinäkyvä astia pitää aina laittaa pimeän pussin tai rasian sisään tai pimeään kaappiin.

Käytännössä tästä seuraa muutama yksinkertainen sääntö:

• Pidä siemenet poissa ikkunoiden, pattereiden, uunien, saunan ja lattialämmityksen läheltä.
• Älä säilytä siemeniä ulkorakennuksessa, kuten vajassa tai autotallissa, joissa päivän ja yön lämpötilaero voi olla kymmeniä asteita.
• Käytä läpinäkymätöntä astiaa tai suojaa läpinäkyvä astia pimeällä kuorella.
• Valitse paikka, jonka lämpötila pysyy samana ympäri vuorokauden ja mieluiten myös ympäri vuoden.

Tasainen säilytyspaikka suojaa siemeniä kuumien päivien ja viileiden öiden vaihtelulta. Tämä on tärkeää etenkin mantereisessa ilmastossa ja ulkokasvatusalueilla, joilla vuorokauden lämpöerot ovat suuria.

Lyhytaikainen säilytys: kaappi, laatikko ja alkuperäinen pakkaus

Jos aiot idättää siemenet muutaman viikon tai kuukauden sisällä, monimutkaisia järjestelyjä ei tarvita. Pimeä kaappi tai laatikko, jonka lämpötila pysyy tasaisena, riittää yleensä hyvin. Valitse talon sisältä paikka, joka ei reagoi ulkoilman lämpötilaan.

Hyvä lyhytaikainen säilytyspaikka on esimerkiksi makuuhuoneen vaatekaapin ylähylly, kirjoituspöydän laatikko sisäseinän vierellä tai eteisen komero, joka ei ole ulko-oven vieressä. Huonoja paikkoja ovat kylpyhuone, liesikuvun ja tiskikoneen lähistö, kodinhoitohuone kuivausrummun lähellä sekä kaikki ulkoseinän vieressä olevat kaapit, jotka viilenevät talvella ja lämpenevät kesällä.

Alkuperäinen pakkaus on lyhytaikaisessakin säilytyksessä paras vaihtoehto. Se on tehty suojaamaan siemeniä, ja siihen on merkitty lajikkeen nimi, joten lajikkeet eivät mene sekaisin. Pakkauksesta selviää myös, onko kyseessä feminisoitu siemen eli siemen, joka on jalostettu tuottamaan lähes varmasti naaraskasveja, vai autoflower eli automaattisesti kukkiva lajike. Autoflower-lajikkeet siirtyvät kukintaan iän perusteella valojakson pituudesta riippumatta, koska niiden genetiikassa on mukana ruderalis-alalajin perimää.

Lajikkeen tyyppi vaikuttaa siihen, miten säilytys kannattaa suunnitella. Autoflowerit ovat usein nopeita, ja niitä kasvatetaan monta satoa vuodessa, joten ne kiertävät säilytyksestä multaan tiheämmin. Fotoperiodiset lajikkeet eli lajikkeet, joiden kukinnan käynnistää valojakson lyheneminen, istutetaan ulkona usein kerran vuodessa, joten ne voivat odottaa vuoroaan kuukausia. Ne kannattaa siirtää viileämpään säilytykseen.

Pitkäaikainen säilytys jääkaapissa

Kun siemenet odottavat vuoroaan kuukausia tai vuosia, jääkaappi on paras paikka. Sen lämpötila on tyypillisesti 2–6 °C, mikä hidastaa siemenen aineenvaihduntaa huomattavasti, ja se on pimeä, kunhan ovi pysyy kiinni. Jääkaappisäilytyksessä on kuitenkin kaksi sudenkuoppaa: ovesta syntyvät lämpötilaheilahdukset ja kosteus.

Joka kerta kun jääkaapin ovi avataan, lämmin huoneilma virtaa sisään ja lämpötila voi nousta hetkessä useita asteita. Keittiön jääkaapissa näin käy kymmeniä kertoja päivässä. Jos käytössäsi on toinen, harvemmin avattava jääkaappi, säilytä siemenet siinä. Keittiön jääkaapissa paras paikka on takaseinän lähellä oleva hylly, ei oven lokerot.

Kosteus on jääkaapissa vielä suurempi riski, koska kylmässä vesihöyry tiivistyy pinnoille. Siksi paras vaihtoehto on huurteeton eli No Frost -jääkaappi. No Frost -järjestelmässä puhallin kierrättää kylmää ilmaa, poistaa kosteutta ja estää huurteen muodostumisen, joten sisätila pysyy tavallista jääkaappia kuivempana.

Näin valmistelet siemenet jääkaappiin

1. Pidä siemenet alkuperäisessä pakkauksessaan aina kun mahdollista.
2. Jos pakkaus on avattu ja siemeniä jäi yli, siirrä ne heti ilmatiiviiseen astiaan.
3. Lisää astiaan pussi silikageeliä tai muuta kuivausainetta.
4. Jos käytät minigrip-pussia, purista siitä ilma mahdollisimman tarkasti pois ennen sulkemista. Näin pussi on lähes tyhjiöpakattu, ja happea on vähän.
5. Laita pussi tai astia pimeän pussin tai läpinäkymättömän rasian sisään, jotta jääkaapin valo ei pääse siemeniin.
6. Merkitse astiaan lajike ja säilytyksen aloituspäivä.

Kun olosuhteet ovat kunnossa, siemenet säilyttävät hyvän itävyyden noin viisi vuotta.

Pakastin: milloin siitä on hyötyä?

Kannabiksen siemeniä voi säilyttää myös pakastimessa. Mitä alempi lämpötila, sitä hitaammin siemenen elinvoima heikkenee. Suuret kasvigeneettiset siemenpankit säilyttävät kuivattuja siemeniä pakkasessa juuri siksi, että ne säilyisivät vuosikymmeniä.

Kotikasvattajalle pakastaminen on kuitenkin harvoin tarpeen. Kuivassa, tasalämpöisessä ja pimeässä jääkaapissa siemenet pysyvät elinvoimaisina noin viisi vuotta, mikä on pidempään kuin useimmat kasvattajat säilyttävät yksittäistä pakkausta. Pakastimesta on hyötyä lähinnä keräilijälle, joka haluaa säilyttää harvinaista genetiikkaa pitkälle tulevaisuuteen, tai jalostajalle, joka arkistoi linjojaan.

Pakastamisessa on omat riskinsä, ja ne liittyvät lähes aina kosteuteen:

• Siemenen täytyy olla kuiva ennen pakastamista. Siemenen sisällä oleva kosteus voi jäätyessään vaurioittaa soluja.
• Kondensaatio on suurin vaara. Kun kylmä astia avataan lämpimässä huoneessa, ilman kosteus tiivistyy välittömästi kylmille siemenille. Anna astian lämmetä suljettuna huoneenlämpöön ennen avaamista.
• Toistuva sulatus ja jäädytys kuluttaa siemeniä. Jaa siemenet pieniin eriin, jotta voit ottaa yhden erän kerrallaan koskematta muihin.
• Pakastimen ovi aiheuttaa samat ongelmat kuin jääkaapin ovi. Harvemmin avattava arkkupakastin on parempi kuin keittiön yhdistelmäkaappi.

Jos et ole varma, tarvitsetko pakastinta, luultavasti et tarvitse. Kuiva jääkaappi on kotikasvattajalle turvallisin ja yksinkertaisin ratkaisu.

Säilytysvaihtoehdot rinnakkain

Oikea säilytyspaikka riippuu siitä, kuinka pian aiot idättää siemenet ja kuinka tarkasti pystyt hallitsemaan kosteutta. Alla oleva vertailu kokoaa kolme yleisintä vaihtoehtoa. Kaikissa pätevät samat perusehdot: pimeys, kuivuus, ilmatiivis astia ja tasainen lämpötila.

Monelle kasvattajalle sopii parhaiten näiden yhdistelmä. Seuraavan kasvatuksen siemenet odottavat kaapissa, ja loput pysyvät jääkaapissa kuivausaineen kanssa. Silloin arvokkainta varastoa ei tarvitse häiritä joka kerta, kun kaivat esiin seuraavan siemenen.

Mitkä siemenet idätetään ensin ja mitkä säilötään

Kun olet valmis idättämään, käy siemenet läpi ennen kuin päätät, mitkä menevät multaan ja mitkä palaavat säilytykseen. Siemenen ulkokuori suojaa alkiota ja sen ravintovarastoa. Kun kuori on ehjä, kosteus, happi ja mikrobit pääsevät sisään vain hitaasti. Halkeama kuoressa rikkoo tämän suojan.

Tästä seuraa selkeä sääntö: idätä vaurioituneet siemenet ensin. Säröinen tai kolhiintunut siemen voi hyvin itää ja kasvaa täysin normaaliksi kasviksi, jos sen annetaan aloittaa heti. Säilytyksessä se on kuitenkin paljon alttiimpi kosteudelle ja homeelle, ja vaurio voi levitä ajan myötä. Siksi halkeilleita siemeniä ei kannata säilöä, eikä niitä kannata laittaa samaan astiaan ehjien siementen kanssa.

Tarkastuksessa kannattaa katsoa ainakin seuraavat asiat:

• Väri: terve siemen on yleensä ruskean tai harmaan sävyinen, usein tiikerimäisesti kuvioitu. Hyvin vaalea, vihertävä tai valkoinen siemen on usein kypsymätön.
• Kovuus: kun siementä painaa kevyesti sormien välissä, sen pitäisi tuntua kovalta. Jos se litistyy, se on todennäköisesti tyhjä tai kuollut.
• Pinta: jos siemenessä näkyy hometta, kuten valkoista tai harmaata nukkaa, sitä ei kannata idättää. Poista se, jotta home ei leviä muihin.

Laadusta emme jousta. No mediocre! Jalostamme jokaisen lajikkeemme itse ja otamme valikoimaan vain ne, jotka läpäisevät tiukat laatuvaatimuksemme. Jos huomaat Shottas®Seedsin siemenissä vaurioita heti pakkauksen avaamisen jälkeen, ota yhteyttä asiakaspalveluumme saman tien. Kasvattajien tekemä kasvattajille tarkoittaa myös sitä, että hoidamme asiat kuntoon.

Vanhojen siementen herättäminen: esiliotus

Lähes jokainen kasvattaja on joskus löytänyt yksinäisen siemenen vanhan laatikon tai kaapin pohjalta. Tällaisen siemenen itävyys on usein heikentynyt, mutta se ei välttämättä ole kuollut. Ensimmäinen ja lempein keino on esiliotus eli siemenen liottaminen ennen varsinaista idätystä.

Esiliotuksessa siemen upotetaan huoneenlämpöiseen veteen noin 12 tunniksi pimeään paikkaan. Vesi pehmentää kuorta ja käynnistää alkion aineenvaihdunnan hallitusti. Vanhan siemenen kohdalla veteen voi lisätä aineita, jotka tukevat heräämistä:

• Hiilihapotettu vesi: sen hiilidioksidi ja lievä happamuus voivat auttaa kuorta pehmenemään.
• Fulvohappo on maaperän humuksesta peräisin oleva orgaaninen yhdiste, joka tehostaa ravinteiden ja kosteuden kulkeutumista kasvin kudoksiin.
• Itämistä tehostavat valmisteet ovat kaupallisia tuotteita, jotka sisältävät yleensä kasvuun ja juurtumiseen vaikuttavia aineita.
• Vetyperoksidi on hapettava yhdiste, joka vapauttaa happea ja desinfioi siemenen pintaa. Sitä käytetään aina hyvin laimeana, koska väkevä liuos vahingoittaa alkiota.
• Gibberelliinihappo on luonnollinen kasvihormoni, joka purkaa siemenen lepotilaa ja käynnistää itämisen.

Käytä vain yhtä lisäainetta kerrallaan ja noudata valmistajan annostusohjeita. Enemmän ei ole parempi: liian vahva liuos voi vaurioittaa juuri sitä alkiota, jota yrität herättää. Pidä siemen liotuksen ajan pimeässä, koska pimeys jäljittelee maan alla vallitsevia olosuhteita. Liotuksen jälkeen siemen siirretään tavalliseen idätykseen, esimerkiksi kosteiden talouspaperien väliin tai suoraan kasvualustaan.

Skarifiointi, saumaharjanteen poisto ja viimeinen keino

Vanhojen siementen kuori on usein tavallista kovempi ja kuivempi, jolloin vesi ja lämpö eivät pääse sisään itämisen alkaessa. Silloin siementä voi auttaa mekaanisesti. Skarifiointi tarkoittaa siemenkuoren tarkoituksellista naarmuttamista tai ohentamista, jotta kosteus pääsee alkioon helpommin.

Kuoren hiominen hiekkapaperilla

Hiero siementä kevyesti hienolla hiekkapaperilla juuri ennen esiliotusta. Pinnan pitää vain samentua, sillä tarkoitus on tehdä mikroskooppisia naarmuja eikä hioa reikää. Kätevä tapa on laittaa hiekkapaperia tulitikkurasian sisään, lisätä siemen ja ravistella rasiaa hetken.

Saumaharjanteen poistaminen

Saumaharjanne on siemenen hieman koholla oleva reuna, jota pitkin kuoren puoliskot yhtyvät ja joka halkeaa ensimmäisenä itämisen alkaessa. Muun kuoren tavoin myös harjanne voi kovettua ajan myötä. Kun sen poistaa varovasti terävällä mattoveitsellä, siemenen voi olla helpompi murtautua ulos. Pidä siemenestä tukevasti kiinni ja leikkaa vain harjanteen pinta, älä syvemmälle.

Viimeinen keino: pieni viilto kuoreen

Jos mikään muu ei auta, pieni viilto kuoreen voi päästää veden sisään. Keino on riskialtis: jos terä osuu alkioon, siemen ei idä koskaan. Tee viilto siemenen leveään päähän, pidä se mahdollisimman pinnallisena ja käytä tätä keinoa vain siemeniin, jotka olisit muuten joka tapauksessa heittänyt pois.

Kaikki vanhat siemenet eivät idä, vaikka kokeilisit kaikkea. Pettymyksen välttää parhaiten ostamalla sen verran siemeniä kuin aikoo oikeasti kasvattaa lähitulevaisuudessa ja säilyttämällä loput alusta asti oikein. Tuore ja hyvin säilytetty siemen itää varmemmin kuin mikään pelastettu.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka kauan kannabiksen siemenet säilyvät?

Kuivassa, viileässä, pimeässä ja ilmatiiviissä säilytyksessä siemenet säilyttävät hyvän itävyyden noin viisi vuotta. Huoneenlämmössä ja vaihtelevassa kosteudessa itävyys heikkenee selvästi nopeammin. Vanhemmatkin siemenet voivat itää, mutta onnistumisprosentti laskee vuosi vuodelta.

Mikä on paras paikka säilyttää siemeniä kotona?

Lyhytaikaiseen säilytykseen eli viikoiksi tai muutamaksi kuukaudeksi paras paikka on pimeä ja tasalämpöinen kaappi talon sisäosissa. Pitkäaikaiseen säilytykseen paras paikka on kuiva, mieluiten huurteeton jääkaappi, jossa siemenet ovat ilmatiiviissä astiassa kuivausaineen kanssa. Vältä kylpyhuonetta, keittiön lämmönlähteitä ja ulkorakennuksia.

Kannattaako siemeniä säilyttää pakastimessa?

Pakastin hidastaa ikääntymistä eniten, mutta kotikasvattajalle se on harvoin tarpeen. Suurin riski on kondensaatio, kun kylmä astia avataan lämpimässä huoneessa. Pakastin sopii lähinnä keräilijöille, jotka säilyttävät genetiikkaa yli viiden vuoden ajan.

Voiko avatun pakkauksen siemenet laittaa takaisin säilytykseen?

Voi, kunhan siirrät ne heti ilmatiiviiseen astiaan tai minigrip-pussiin, josta on puristettu ilma pois. Lisää mukaan kuivausainetta ja suojaa astia valolta. Merkitse astiaan lajike ja päivämäärä, jotta tiedät myöhemmin, mitä astiassa on.

Mistä tiedän, onko vanha siemen vielä elossa?

Terve siemen on kova, tumma ja usein kuvioitu, eikä se litisty sormien välissä. Vaalea, pehmeä tai homeinen siemen on todennäköisesti menetetty. Varmin testi on idättäminen: jos siemen ei ole avautunut noin viikossa oikeissa oloissa, se ei todennäköisesti idä.

Korvaako riisi silikageelin kuivausaineena?

Kuiva riisi sitoo jonkin verran kosteutta ja on parempi kuin ei mitään. Se on kuitenkin selvästi silikageeliä heikompi, eikä se kerro, milloin se on kyllästynyt. Pitkäaikaiseen säilytykseen kannattaa hankkia silikageeliä, mieluiten väriä vaihtavaa.

Vaikuttaako säilytys eri tavalla feminisoituihin ja autoflower-siemeniin?

Säilytyksen perusperiaatteet ovat samat kaikille kannabiksen siemenille, koska kosteus, lämpö, valo ja happi vaikuttavat niihin samalla tavalla. Ero on lähinnä käytännöllinen: autoflowereita kasvatetaan usein monta kertaa vuodessa, joten ne kiertävät säilytyksestä nopeammin, kun taas ulkona kasvatettavat fotoperiodiset lajikkeet voivat odottaa seuraavaa kevättä kuukausia.

Onko kannabiksen siementen säilyttäminen laillista?

Siementen hallussapitoa ja kasvattamista koskeva lainsäädäntö vaihtelee paljon maittain. Monissa maissa siemeniä myydään keräilytuotteina, vaikka kasvattaminen olisi kiellettyä. Tarkista aina oman maasi lait ennen kuin idätät yhtään siementä.

Lähteet

• FAO: Genebank Standards for Plant Genetic Resources for Food and Agriculture
• Royal Botanic Gardens, Kew: Millennium Seed Bank
• Wikipedia: Seed bank (siementen säilytyksen periaatteet)
• Wikipedia: Seed dormancy